Söderskärin majakkasaari on kiehtonut minua, koska joitakin vuosia
sitten teimme hienon reissun Bengtskärin majakalle. Lähes yhtä hieno sää suosi
meitä eilen, vaikka tuuli vähän puhalteli ja keinutteli paattia. Söderskärin majakkasaarelle
liikennöi kaksi eri alusta muutamana päivänä viikottain, toinen Kauppatorilta
ja toinen Vuosaaresta.
Söderskär on juuri se majakka, joka on ollut Tove Janssonin
esikuva kirjassa ”Muumipappa ja meri”. Kirja kertoo mm. yksinäisyydestä ja oman elämän merkittävyyden etsimisestä. Itseään etsiskellessään muumipappa ryhtyi majakanvartijaksi ja halusi sytyttää sammuneen majakkalyhdyn.
Kirjailija tunsi seudun hyvin, koska on itse
viettänyt kesiään Porvoon saaristossa. Sitä en tiennyt entuudestaan, että vanhempi ja jo
purettu majakka on ollut innoittajana muumitalon ideoinnissa. Söderskärillä
näin kuvan tästä majakasta ja samankaltaisuus on ilmeinen.
Saari ja ympäröivät luodot ovat karuja, mutta luontonsa puolesta arvokasta
merellistä maisemaa. Alue on luonnonsuojelualuetta jo 1930-luvulta alkaen ja Natura 2000-alue.
Rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ja
niitä korjataan parhaillaan Metsähallituksen organisoimana. Itse majakka on
yksityisomistuksessa ja sitä on korjattu 2000-luvulla. Majakkasaarella
on majakan lisäksi entisten majakanvartijoiden asuinrakennus, jugend-tyyliä edustava majakkamestarin asuinrakennus ja sauna. Viereisellä luodolla on
luotsimestarin asunto. Nyt entisiin asuntoihin korjataan majoitustiloja.
Majakkamestarin rakennuksessa on kahvila, jossa eilen paistettiin vierailijoille
lettuja.
Söderskärin luodot ovat merilintujen tärkeä
pesintäluoto. Mm. haahka ja räyskä pesivät täällä. Liikkuminen saarella on kielletty keväästä elokuun puoleen väliin. Rajoitettu ja oppaan kera tapahtuva vierailu sallitaan juhannuksesta alkaen. Luodolla on pitkään tehty riistantutkimusta.
Myöhemmin elokuussa lintujen pesinnän
jälkeen saarelle voi mennä omalla veneellä. Silloin pääsee majakkasaaren viereiselle pesimäluodolle lähes huomaamatonta riippusiltaa
pitkin.
Myös kasvit ovat tyypillisiä luotojen ja karujen saarien
kasvillisuutta. Nyt saarella kukkivat keto-orvokit, keltaiset maksaruohot ja
ruohosipulit.
Majakka täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Moneen vuoteen se ei ole
enää toiminut majakkana, valot on siis sammutettu vanhasta
kristalliprismalinssistä vuosia sitten.
Alan miettiä ihmisen hetkellisyyttä tällaisissa paikoissa. Joskus täällä on asunut useita sukupolvia merenkävijöitä. Heidän elämänsä on ollut
ankaraa. Kauniina aurinkoisena kesäpäivänä saarella vierailija voi kokea vain
sunnuntaisävytteisen häivähdyksen entisistä ajoista.
Olisipa kiva käydä Söderskärin majakalla nyt, se on varsin tuttu lapsuuteni prujehdusretkiltä. Riippusilta on mielessäni noin puolen kilometrin pituinen ja sen alla on satoja metrejä syvä hurja kanjoni kuohuvine hyökyaaltoineen ;-)
VastaaPoistaIhanat kuvat!
Olen samaa mieltä, että kesäpäivänä ei tavoita mitään saarten toisenlaisesta talvisesta luonteesta, jopa vihamielisyydestä. Tai syysmyrskyistä, jotka jo koettelevat ja silti koko talvi on vasta edessä. Eikä nykypäivän asutuilla saarilla ole silloinkaan sitä eristyneisyyttä, mitä väki talvisaikaan majakkasaarilla koki, vaikka hiljaista nykyäänkin onkin. Saaristossa on nykypäivänä oikeastaan hiljaisempaa kuin ennen, kun niissä asuttiin enemmän ympärivuotisesti.
Upeat kuvat. Tuonne tekisi mieli täältä sisämaasta maakravun. Maakravulle saaristo on ikävä kyllä juuri tuota sunnuntaisävytteistä idylliä, jonka suurimmat saaristojännitykset on koettu Myrskyluodon Maijan kautta. Edellä Saila kirjoittaa syysmyrskyistä ja talven vihamielisyydestä; senkin maakrapu mielessään helposti romantisoi. Voi asiaa tuntematonta maakrapua, tulisi pelko puseroon noissa olosuhteissa.
VastaaPoistaSaila ja Rva Pioni,
VastaaPoistaulkosaaristossa eläminen on ihan varmasti ollut ankaraa ja haasteellista. Pitkä pimeä syksy ja talvi ilman mukavuuksia kynttilän valossa... Luulen, että suurin osa ei selviäisi siitä ollenkaan. On tarvittu tavattomasti sitkeyttä ja kykyä luonnon tulkintaan.