Kuuntelin tänään kolmatta kertaa
tiedekirjailija-toimittaja-arkkitehti Pasi Toiviaisen näkemyksiä maapallomme
tilasta. Toiviainen on tutkinut ilmastomuutosta 20 vuotta ja työskentelee YLE:n
tiedetoimituksessa. Hänen teoksensa ”Ilmastomuutos. Nyt.” ilmestyi vuonna 2007.
Kerta kerralta pessimismi on lisääntynyt Toiviaisen
puheenvuoroissa. Nyt hänellä ei ole enää ”toiviaistakaan” jäljellä maapallon
ilmakehän lämpenemisen pysäyttämiseksi. Aika pysäyttämiseen meni jo eikä
ihmiskunta päässyt sopimuksissa tai toimenpiteissä alkua pitemmälle. Yhdysvallat tuottaa karkeasti noin kolmanneksen ilmakehän päästöistä,
mutta ei ole milloinkaan ratifioinut Kioton sopimusta. Se on anoa yhteinen
aikaansaannos, jossa on pyritty maapallon laajuisiin tavoitteisiin ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Suomi on Kioton
päätöksiin sitoutunut, mutta sopimus umpeutuu tänä vuonna. Uutta ei ole, koska Kööpenhaminan meeting meni myttyyn. Ei siis ole!
Mitä teemme? Odotamme, mitä seuraa napajäätiköiden täysin
ennustamattomasta sulamisesta. Ennen pitkää meri työntyy mantereille, sään
ääri-ilmiöt lisääntyvät lisääntymistään, puhdas vesi ja ruoka loppuvat. Ehkä
voimme tehdä vielä jotain äärimmäisten katastrofien hillitsemiseksi? Vaikealta
se kuitenkin tuntuu, koska markkinataloudessa kaikki perustuu jatkuvaan
bruttokansantuotteen kasvattamiseen. Hieman yksinkertaistettuna ainakain näin
on.
Mitä minä teen? Olen 15 vuoden aikana pienentänyt omaa hiilijalanjälkeäni
omilla valinnoilla ja toimenpiteillä. Kuten muuttanut puolta pienempään asuntoon ja luopunut autosta. En läheskään tarpeeksi kuitenkaan.
Jokainen voi kuitenkin joka päivä tehdä omia tärkeitä ranneliikkeitään, valintoja
suuuntaan tai toiseen.
Kävelin luennon jälkeen Töölönlahden viereiseen kaupunginpuutarhaan.
Vedin keuhkot täyteen sateen raikastamaa ilmaa. Puutarhassa kukkii vielä monia
ruususja: aniliineja, persikan värisiä, valkoisia, oransseja. Pienet
vaaleanpunaiset ruusut (Rosa sommar wind) eivät
taida ehtiä avata nuppujaan enää tänä kesänä. --- Täytyy siis vaan elää tässä ja nyt!
En uskalla edes arvioida hiilarijälkeäni. Yritystä pienentämiseen kyllä on, mutta sittenkin tiedän, että esim. autolla-ajo ja lentäminen nostavat lukemani yli sen, mitä pitäisin kohtuullisena. Sitten sitä hyvittelee omaatuntoaan lajittelemalla jätteet ja ostamalla luomua, enkä väheksy sitäkään, mutta jotenkin tuntuu, että ekologinen puuhailuni on pikkusievää näpertelyä.
VastaaPoistaPirkko, ihan kaikki ranneliikkeet ovat tärkeitä. Yksi lentomatkakin kasvattaa hiilijalanjälkeä järkyttävällä tavalla, pitäisi olla muita vaihtoehtoja. Kuulin tänään myös, että autolautat menevät vielä lentoliikennöinninkin ohi. Sitä en ollut ennen ajatellut enkä tiennyt.
PoistaEilen radiosta kuulin Grönlannin vaikeuksista lämpenevässä ilmastossa. Rekikoirian on enää murto-osa siitä mitä niitä oli vielä jokunen vuosi sitten. Niitä ei tarvita, koska jäätä on enää harvoin niin että sinne olisi menemistä. Perinteiset kalastus ja metsästys hiipuvat pikkuhiljaa yms.
VastaaPoistaKristiina S, minäkin huomasin samoja uutisia lähipäivinä. Asiantuntijatkaan eivät kuulemma osaa ennustaa, miten nopeasti napajäät sulavat. Tapahtuuko joku äkillinen kumulaatio vai eteneekö sulaminen hitaasti. Lähipäivien uutiset ennustavat niopeampia muutoksia.
PoistaOmatunto kolkuttaa jatkuvasti, vaikka pieniä valintoja koko ajan teenkin. Täällä sentään jätteet lajitellaan tarkkaan, ja ei voi kuin ihmetellä, miksei niin tehdä muuallakin. Mutta se pakkausjätteen määrä...
VastaaPoistaHehkeitä ruusuja! Tuollainen kellanroosa on herkullisimpia värejä ikinä.
Katriina, ainakin stadissa muoviset pakkausjätteet voi lajitella ja ne poltetaan. Meidän taloyhtiössä hoituu aika hyvin jätteiden lajittelu. Yhtä 600 litran sekäjätesäiliötä kohti on kolme energiajätesäiliötä, kaksi kartonkisäiliötä ja kaksi lehtisäiliötä. Lisäksi on pienemmät lasi- ja metallikeräysloorat, jotka tyhjennetään kerran kuukaudessa. Tietysti myös biojätesäiliöt, joita on 2 kpl.
PoistaKun olemme taloyhtiöön opastusta lajitteluun lajitteluun ja hommaneet oikeat säiliöt, jätehuoltokulutkin ovat laskeneet joka vuosi entisestä.
Tuntuu usein toivottoman pieneltä hiukkaselta omat valinnat maailman mittakaavassa. Mutta tietty, jos kaikki ajattelee niin, mitään muutosta ei koskaan voi tapahtua. Minäkin olen pyrkinyt oman ekologisen jalanjäljen pienentämiseen mm. kierrättämällä ja luopumalla lihasta, mutta paljon paljon pitäisi vielä tehdä. Mutta kiitos taas muistutuksesta :)
VastaaPoistaKirjailijatar, lihan välttäminen on jo aika suuri ekoteko. Minäkin olen vähentänyt paljon lihan syöntiä, mutta juustoista on sen sijaan vaikeampi luopua.
PoistaJokainen pieni teko on askel eteenpäin.
VastaaPoistaKierrätys, jätteiden lajittelu, auton vaihtaminen polkupyörään... liian moni ajattelee, ettei pienellä teolla ole merkitystä, mutta kyllä sillä on. Lihansyöjätkin voisivat pitää edes yhdet lihattoman päivän viikossa (aluksi) ja huomata, että ilman lihaakin voi pärjätä päivän tai kaksi ihan hyvin. Entäs lähiruoka? Onko pakko raahata ruoka toiselta puolelta maapalloa? Syömme riisiä, vaikka peruna ja kaali kasvavat lähellä. Muutenkin pitäisi syödä enemmän kauden mukaisia ruokia. Marja-aika alkaa kesän mansikoista ja mustikoista, jatkuu puolukoihin ja karpaloihin. Ei tarvitse ostaa banaania tai appelsiinia, töihin voi ottaa evääksi marjoja ja maustamatonta jogurttia, jonka maustaa hunajalla. Esimerkiksi. Nyt lopetan paasauksen...
Aikku, niin totta kirjoitat. Nyt juuri kotimaiset raaka-aineet ovat parhaimmillaan. Juureksista pystyy valmistamaan vaikka mitä. Ja kaalista - eikä ole edes tyyristä.
Poista