Kuudentena joulukuuta

Parvekkeeni nurkalla on uuden kotitalon liputanko. Ensiajatus oli, että onpa vähän harmillista. Mutta tänään aamulla lipun lepatus tuntuikin pelkästään hyvältä. Sen verran puhaltaa mereltä ja on harmaata, että tämän tarkempaan otokseen en kyennyt. Kuva on siis napsastu parvekkeen kulmalta.

Muistan jo yli viidenkymmenen vuoden takaa, kuinka joulukuun kuudentena lapsuudenkodissa vierailevat kummini ja vanhemmat päivittelivät yhdessä tuumin säätä. Usein juuri tänään onkin oikullinen sää loppusyksyn ja talven kohdatessa. Usein sataa myös räntää tai lunta, jompaa kumpaa taitaa tänäänkin vielä tulla taivaalta.

Koti alkaa olla suhteellisen siirreetty uuteen paikkaan. Enää rippeitä on jäljellä vahassa huushollissa. Täytyy sanoa, että kaiken siirtelyn, kantamisen, kykiskelyn ja kurotelun jälkeen keho kaipaa lepoa.  Lapset tulivat hetki sitten ja valmistavat parhaillaan ruokaa. Alamme juhlia itsenäisyyttä ja ennen kaikkea jotain henkilökohtaisempaa.