Taas on meneillään jokakeväinen ilmiö. Olen töissä päivät, illat ja lauantait. Päivät meinaavat sotkeutua jo toisiinsa. Tänään aamulla luulin, että oli lauantai. Olikin vasta perjantai. Päivästä tuli sitten vissiin se toivomani toivontai - viikon lisäpäivä? Olen saanut parin viikon aikana noin 40 cm töitä valmiiksi. Vielä olisi toinen mokoma saatava pois pöydältäni ennen kesälomaa.
Jaksan kyllä sinänsä tehdä töitä, mutta ikävimmät ja itsekeskeisimmät asiakkaat, ne kaikkijustminullejaheti-tyypit tuntuvat nyppivän minusta irti lähes pieniä ihmisen palasia. Eikä tästä postauksestakaan kovin hääppönen tullut, mutta tuli nyt kuitenkin tämä pahuksenmoinen potutuksen tunne tänne itselleni ikuistettua.
Hyvä kuvaus tunteesta varsinkin tuo viimeinen sekainen voikukkavillasykkyräkuva. Nyt on sitten lauantai ja ilmeisesti voit hengähtää.
VastaaPoistaPaula hei, mää olen täällä töissä... Sen verran aamulla oti pannuun, että ostin töihintulomatkalla kahdet kesäkengät: yhdet sandaalit ja yhdet vaaleat lenkkarirityyppiset. Nyte mul on kahvi- ja ajattelutauko, kohta jatkan! Hyvää viikonloppua teille Eskon kaa.
PoistaAjattele kun työt hoituisivat yhtä kepeästi kuin voikukkasen haituvat lähtevät lentoon puhalluksella?
VastaaPoistaVoisipa jollain mielle-tekniikalla saada työt luistamaan juuri noin puhaltamalla!
PoistaIhanat kuvat. Tuollaista se on välillä. Päivät vain menevät...
VastaaPoistaKiitos Satu. Juuri näin - päivät hurahtavat ja kesä kuluu. No, puolentoista viikon kuluttua tulee töihin stoppi kesäloman ajaksi.
Poista