Tällä viikolla syksy suhisee korvissa. Tuuli kuulostaa erilaiselta. Lehdet lepatellen puut alkavat imeä kasvuvoimaansa runkojen kätköihin. Loppukesän keltavoittoiset kukkijat loistavat vielä pieninä aurinkoisina. Maahanmuuttajanaapurini valkoposkihanhet ovat kasvattaneet poikasensa itsensä kokoisiksi. Kevään untuvikot ojentavat nyt uljaat siipensä laajalle, liitävät ja kaartavat, leijailevat ja ryhmittyvät auran muotoon. Treenaavat kuntoa, lentokestävyyttä. Iltaisin niitä liitää yhtäkkiä kaikkialta suurina auramuodostelmina siivet suhisten, käskykaakatusten saattelemana. Sitten ne katoavat jonnekin. Mikä on niiden liidellessä purppuraista iltataivasta vasten.
Hieno kuva tuo ylin, ihan kuin joillakin 1800-luvun lopun litkuilla vedostettu alkuaikojen valokuva.
VastaaPoistaKiitos, valo on olkkarin ikkunasta katsoen usein aika huikea. Olen ottanut kuvan siis likaisen ikkunan läpi. Tunnelma ja erikoinen valo on tullut silti ikuistettua.
Poista