Kaupunkivijelyä

Kaupunkiviljely on esimerkki kaupunkikulttuurin reagoimisesta yleisiin ajan ilmiöihin kuten lähiruokainnostukseen. Lähiruokaa, vähintäänkin yrttejä ja vihreää lisäkettä viljellään kantakaupunginkin kattoterasseilla. Tänä kesänä naapuriini liikerakennusta odottavalle, vielä rakentamattomalle tontille on  syntynyt kaupunkiviljelyplantaasi. Ruma rakennusmonttu on muotoiltu ja päällystetty puunkuorikatteella. Aluetta halkoo puulankonkipolku ja sen varrelle on maastoon ripoteltu hajalleen viljelylaarit. Laareissa kasvaa kaikkea mahdollista, perunasta kukkasiin ja aina marjapensaisiin asti.

Laarin saa lunastettua omaan viljelykäyttöön pientä korvausta vastaan. Korvaussummalla saa vieressä olevasta vesisäiliöstä ottaa kasteluveden. Mullan voi ottaa alueelle tuodusta multakuormasta. Arvelen, että joutomaana olleen tontin maisemointi kaupunkiviljelyllä liittyy tulevan vuoden Helsinki-WDC-hankkeeseen. Ainakin vihreä plantaasi on paljon miellyttävämpi kaupunkikuvassa kuin aiempi epäsiisti rakennusmonttu. 

Mielestäni kaupunkiviljely on positiivista kaupunkilaisten kaupungin ja oman tilan haltuunottoa. Naapuruston viljely on vielä pienimuotoista verrattuna esimerkiksi ratapihan tai Kalasataman viljelyharrastajien palstoihin. Kalasatamassa käytetään kasvatukseen isoja kiviaineksen kuljetussäkkejä, jotka on täytetty mullalla. Kertakäyttösäkkien hyötykäyttöä siis. Täältä löytyy lisää tietoa kaupunkiviljelystä. 

Haaveilen ensi keväänä hommaavani oman laarin naapurin laariviljelmältä. Alan mietiskellä, mitä istutan laariin? Vhreää lautaselle tai värikästä maljakkoon  ja ohikulkijoiden silmäniloksi vai varmistanko sadon esteettistä kesäkurpitsaa viljelemällä? Vai voikukkia kotieläimen iloksi?