Työtä kiusausten keskellä

Lomaa edeltävät viikot ovat minulla aina jostain syystä hektiset. Aiemmin paniikinomainen kiire ennen lomaa liittyi projektityöhön, nyt en tiedä ihan tarkalleen mihin? Tottumukseenko? Pitää minun nytkin toki hoitaa keskeneräiset asiat pois ja käsittämättömän paljon niitä kertyykin aivan loppusuoralle. Eilen olin tehokas ja kotiin lähtiessäni lähestulkoon tyytyväinen työssä aikaansaamaani. Tänään oli hajanaisempaa: asiakkaita, paljon sähköpostia ja iltapäivällä kokous.

Katselin kokoustilan ikkunasta turisteja tulvillaan olevalle Senaatintorille ja ihastelin suurta valkoista kirkkoa. Vastapäisen rakennuksen ”ei kovin valoisan” kokoushuoneen pienistä ikkunaruuduista auringossa kylpevä kirkko näyttää aina jotenkin ihan suhteettoman suurelta. Melkein pelottavan suurelta, liian valkoiselta ja kirkollista arvovaltaa huokuvalta. Hypnotisoivalta.

Kävelin takaisin töihin hetken matkaa pitkin Aleksia ja tavoitin kesäkatufiiliksen. Oli niin kesäistä ja lämmintä. Sitten alkoivat jäätelötötteröt kävellä vastaan. Jouduin käymään melkoista tahtojen taistelua, että vältin pehmikset, ihanat monipalloiset ja –väriset vohvelitötteröt, Ben&Jerryt…  Pysäkkimainoksissa on meneillään Aino-jäätelön pikkupurkkien kampanja ja jäätelömainoksia on liimattu raitiovaunujenkin kylkiin. Huh huh, mutta onnistuin kuin onnistuinkin ohittamaan tötteröhoukutukset! Viime kesän kireät housujen on  kohta sujahdettava ongelmitta ylleni! Sunnuntaina sitten ehkä sallin sen tötterön itselleni...