sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Larssoneilla



Carl Larssonin näyttelyssä Ateneumissa piti käydä, vaikka en lukeudu hänen suoranaisiin fanittajiinsa. Yllätyin kuitenkin myönteiseti näyttelyn annista. Nuoruuden työt olivat yllättävän ilmavia ja kepeitä. Hyvin taiturimaisesti maalattuja. Työt on maalattu enimmäkseen vesivärein. Pinta on väritetty ”umpeen” ja kerroksellisesti. Maalauksissa oli korostettu detaljeita piirrosmaisin viivanvedoin ja vaaleissa kohdissa, esimerkiksi veden pinnassa, oli käytetty valkoista peiteväriä. Lyijykynääkin oli käytetty jossain tehosteena. Eri aikoina maalatut muotokuvat olivat vaikuttavia.


Myöhemmin Larsson on töissään käyttänyt tunnusmerkikseen kehittämäänsä lennokasta ohutta ääriviivausta. Se on minua joskus vaivannut hieman maneerisena, mutta kun nyt tajusin hänen tehneen urallaan paljon kuvitustyötä ja sarjakuvia, viivan käyttö muuttui luontevaksi.


Larssonin perhe on ollut eräänlainen tiimi. Rouva on sisustanut kotia ja luonut kauniita näyttelyssäkin mukana olleita tekstiilejä. Herra on ikuistanut kotipiiriä maalauksissaan. Lapset ovat toimineet malleina ja innoittajina.

6 kommenttia:

  1. Nämäkin kuvat ovat houkuttelevia ja ihania, olisipa Helsinkin lähempänä, niin oitin kävisin katsomassa niitä omin silminkin! Mutta siis kiitos näistä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahtoo mennä tilaisuuksia ohi siitä huolimtta, että asuu täällä. Hyvä on kyllä tarjonta, varsinkin tämän vuoden aikana (=WDC).

      Poista
  2. Minustakin ne Karin Larssonin tekstiilit olivat erittäin mielenkiintoinen lisä näyttelyyn. Ja noissa kotimaalauksissa on oikeastaan hyvin mielenkiintoista saada nähdä sisustusta, ne ovat vähän niinkuin sisustusjuttu jossakin lehdessä, mistä voi saada kekseliäitä ja persoonallisia vinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olivat, moderneja ja ennakkoluulottomia suorastaan.

      Poista
  3. Minä myös yllätyin positiivisesti. Pidin paljon Ranskan-kauden heleistä vesiväritöistä, ihanista vaatteista joihin ihmiset olivat puetut niissä.
    Sisustus on Larssoneilla ollut rohkeaa: oranssit ja vihreät rinnakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri ne nuoruusvuosien työt olivat minustakin taidokkaita. Lämpimän sävyisiä ja valoisia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!