Näin unta

Kuva on lainattu Googlesta. 

Loma tekee tehtävänsä. Unen laatu sen kuin paranee
ja unet muuttuvat aina vaan villimmiksi:

Viime yönä minut valittiin työpaikan edustajaksi ensi kesän (?) olympialaisiin naisten keihäänheittoon. Ihmettelin, että miten ihmessä näin voi käydä ja missä byrokratian rattaissa tällainen vahinkopäätös oikein on tehty?? No - kun valinta oli tehty, jouduin kuitenkin hyppäämään urheilukoneistoon. Seikkailin suuressa huippu-urheilun pyhätössä. Vähän Tatin elokuvien tyyliin huuhailin isossa rakennuksessa tyhjän panttina hissipojan opastamana kerroksesta ja huoneesta toiseen ja kuljeskelin pitkillä tyhjillä käytävillä.  Yhdessä kerroksessa kysyttiin mittojani urheiluvaatteita varten. Vastasin ”XL” ja heti perään esitin kainon toivomuksen pitkälahkeisista urheilutrikoista ja tilavasta paidasta… Jossain huoneessa alettiin tutkia kumallisessa tieteellisessä härvelissä, kumpi on tukijalkani ja kummalla kädellä heittämällä keihäs lentää pidemmälle minun kehoni luontaisia ominaisuuksia käyttäen. Seisoessani siinä laitteessa minulle tuli tuskan hiki otsalle ja uni alkoi tuntua painajaiselta. Vai oliko uni sittenkin tyylilajiltaan farssi?

Aamulla mietin taas tovin, mistä uni tuli. Olen toisella korvalla kuunnellut radiosta Kojonkosken kaavailua huippu-urheilun kehittämisestä ja vähän kiinnostuneemmalla korvalla entisen keihäänheittäjä Siitosen kertomuksia luontokuvaamisesta. Työpaikkakin jo unessa vilahti, ei se kokonaan pääse näköjään unohtumaan. Hissipoika siirtyi uneen ehkä tyttären värikkäästä kertomuksesta hänen käynnistään Tiffanys:lla. Oli unessa tietysti minulle myös tärkeä muistutus fyysisen kunnon tärkeydestä. Kiitos tästä muistutuksesta ALITAJUNTA.

Eilen järjestyi onnellinen tapaaminen kummitädin kanssa. 

Odotin sitä ja muistelen vielä tänäänkin. Kiitos teille M. ja M.!